Caj Bremerin haastattelu / osa 2

Caj Bremerin haastattelun toisessa osassa kysyimme konkarin mielipidettä selfie-ilmiöstä.

Miten valokuvan merkitys on mielestäsi muuttunut vuosikymmenten saatossa, mikä se on nyt?
Omalta kannaltani, kuvajournalistin näkökulmasta, merkitys on pysynyt samana vaikka kuvien määrä onkin lisääntynyt kautta vuosien. Perinpohjainen merkitys; että valokuva on osa layouttia tekstin ja otsikon rinnalla ja että sen tarkoitus on edelleen houkutella ihmisiä lukemaan ja ostamaan lehtiä.  Eli sen pitää herättää ja uteliaisuutta ja kertoa tarina kuvina tekstin rinnalla. Lehdet ovat eri näköisiä kuin silloin mutta kuvajournalismilla on sama tehtävä.

Mitä mieltä Caj olet tästä teknisestä vallankumouksesta?
Itse en ole osallistunut tähän digitaaliseen kehitykseen työelämässä, vaan kotona, eläkeläisenä. Tiedän että tekniikan ja kameroiden kehitys on muuttanut tykkänään työskentelyn kuvalehdissä.  Valokuvaajan kannalta ehkä suurin muutos on että kuvan onnistumisen voi katsoa heti. Mutta kun ajattelee yhteiskuntaa, niin kaikki on muuttunut. Miksi sitten valokuvaus pysyisi paikallaan?

Olen seurannut aina alan kehitystä, kuten kaikki kuvaajat ovat tehneet kaiken aikaa. Kun aikoinani siirryin kinokameraan poikkesin jostain vanhemmasta systeemistä ja aloitin uuden. Mistä syystä sitten nyt vanhana pitäisin kiinni jostain vanhasta. Kyllä minäkin voin uusiutua, kun kamerat ovat kehittyneet. Jos ne tottelevat minun silmiäni, niin mä voin niitä käyttää. Onhan minun kalloni samanlainen kuin muillakin. Olkoon nyt mikä kamera tahansa kädessä, niin sehän riippuu, miten minä katson kameran kautta.

Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että olen saanut kokea valokuvausta sellaisena kuin se on ollut. Kun tehdään itse kaikki. Minulla on vielä pimeähuone kotonakin, olen tehnyt uudelleen kuvia siellä ja se kauhean kiva tunne. Se oli romuhuoneena välillä, mutta otin sen uudelleen käyttöön. Ja kaikki ne muistot, joita minulla on työurani ajalta. Niistä olen erittäin kiitollinen.

Kaikilla kulkevat nykyään kamerat mukana, jos ei muuten niin kännyköissä. Mitä ajatuksia tämä herättää kokeneessa valokuvauksen grand old manissa?
Sehän liittyy tähän kehitykseen kanssa. Ihmiset kuvaavat tänäpäivänä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, koska kaikki on helpompaa. Kuvan voi siirtää suoraan kamerasta tietokoneelle tai sen voi lähettää minne haluaa tuosta noin vaan. Mä en hallitse tätä enkä ole mikään ekspertti. Päinvastoin, olen aika uuno siinä. Mutta on mulla digikamera ja hallitsen sen mutta kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita tässä on tullut mukana, en kyllä hallitse.

Muuttaako tekninen helppouskuvaamisen kertakäyttökulttuuriksi?
Voi olla, mutta siinähän on kans se, että toiset saavat aikaan mielenkiintoisempia kuvia kuin toiset. Se myös vaikuttaa mitä itseltäsi vaadit. Jos sä harrastat valokuvausta, tottakai sä yrität saada poikkeavia kuvia tai jos haluat sanoa niillä kuvilla jotain, mutta jos olet vain näppäilijä, niin ei tarvitse välittää. Tekniikka hoitaa sen, että ne on hyvän näköiset, hyvin valotettu ja niin edelleen, mutta se kuvakulma voi olla ihan mitätön. Kuva ei kerro mitään muuta, paitsi sille henkilölle, joka sen otti ja ehkä ystäville, jotka mukana kuvassa. He vain katsovat, minkä näköisiä he ovat… (Naurua)

Mitä ajattelet selfie-kuvista?
Minusta se on kommunikaatioita ja erittäin hauskaa että ihmiset pitävät siitä. Uskon että suurin osa kuvien ottajista on innoissaan ja yllättyneitäkin siitä että teknisesti onnistuneita kuvia on niin helppo ottaa. Kun kamera laskee kaiken niin kuvaaminen on helppoa olipa valoa vähän tai paljon, että ei siinä voi oikein epäonnistuakkaan. Kuvia on siis helppo ottaa ja hauska käyttää eri tavoilla. Tottakai kännykän kameraa on hauska käyttää kun nappia painamalla voit lähettää kuvan kaverille. Se on yksi leikkikalu lisää.

Kännykät ovat muutenkin muuttaneet kommunikaatioita ihan valtavasti. Kirjoitin tässä äskettäin, että minkälainen kaaos maailmaan syntyisi jos kännykät yhtäkkiä häviäväisivät ja tilalle tulisivat ne entiset vihreät puhelinkopit. Mä olen kuitenkin elänyt maailmassa, jossa jouduin aina etsimään mistä löytyisi puhelin kun piti soittaa. Ei silloin räplätty tietokoneita ja kännykän näyttöjä kuten nykyään joka paikassa näkee ihmisten tekevän.

Mutta onko tämä kehitys tehnyt mielestäsi hyvää valokuvaukselle?
No ei se mielestäni kilpaile sillä tavalla ammattitasoisen valokuvauksen kanssa. Ihmiset kuvaavat lähinnä ystäväpiiriä varten kuten ennenkin. Lomakuvia ja sellaisia. Tietysti on myös niitä, joita kuvaaminen sitten kiinnostaa enemmän ja he kuvaavat sitten muutenkin kuin vain sosiaalista mediaa varten.

Itsekkin olen kyllä Facebookissa ja Instagrammissa. Pidän  enemmän Facebookista koska olen enemmän sellainen yhden kuvan ja siihen liittyvän tekstin ihminen. Instagrammissa keskustelu käydään kuvien kautta ja tekstikommentit ovat erittäin lyhkäisiä. Se on vähän vieraampi mulle.

Millä kameralla olet ottanut parhaat kuvasi?
No, kyllähän mä oon sellainen Leica-fani. Se vaan oli jotenkin mun työkalu ja mä pidin siitä ja se totteli aina minua. Teknisesti se oli hyvä kamera. Mutta kyllä silläkin kameralla voi saada huonoja kuvia! Niin, jos sun kysymys oli, että minkä kameran kanssa mä olen viihtynyt parhaiten, niin se on just se. Mutta olen yrittänyt nyt ajatella tätä aikaa ja kuvaan nyt tämän ajan digikameralla ja olen tyytyväinen siihenkin. Mutta ei ne kuvat ole tulleet paremmksi.

No entä sen kuvan käsittely? Käytätkö sinä Photoshop’ia tai Lightroomia?
Kyllä käytän mutta en ole siinä mestari. En rupea lisäämään lokkia, jos ei ole lokkia! Mutta osasinhan minä korjata mustavalkoisiakin, en niitä manipuloinut mutta saatoin poistaa jonkun roskan, kuten nyt Photoshopissa ja myös rajata tarvittaessa. En varsinaisesti Photoshoppaa.

En tiedä, tarvitaanko siinä nykyisin enää edes sitä kuvaa! (Naurua). Se on tulevaisuutta, että sä ajattelet jotain ja sun ajatukset siirtyy sinne. Mä uskon, että mun paras kamera on tässä näin: (näyttää silmiään) jos mä saisin filmin tänne taakse vaan!

Mutta uskon, että voi tulla mitä tahansa. Tekniikka menee eteenpäin sellaista vauhtia ei ole kyse vuosista enää, on kyse päivistä ja viikoista, kun taas keksitään jotain uutta. Jo nyt saadaan mitä ihmeellisintä silmien eteen ja voit elää jo ihan toista maailmaa.